Tarina

Moi! Elikkäs nyt on luvassa tämän blogin eka tarina! Sen nimi on Amyn unelma
Otathan huomioon että itse en halua pop-laulajaksi vaikka tässä tarinan päähenkilö haluaakin xD
Tv:Bikly

1. Kirje

Kelloni pirisi käskevästi. Löin sen pois päältä ja nousin seisomaan. Jos haluan pop-laulajaksi pitää tottua tähän mietin. Niinpä niin. Unelmoin pop-laulajan urasta. Jo aivan pienenä nostin kamalan raivarin äidilleni jos en päässyt muskariin. Kävelin peilini eteen. Harjasin hiukseni samalla kuvitellen suihkepulloa mikiksi ja puin päälleni farkut ja harmaan paitani, jossa oli mikin kuva.

Kuulin kuinka oveeni koputettiin."Ei saa tulla! Mä tuun pian aamiaiselle!" Huusin ovelle. Se kuitenkin aukesi ja pikku-siskoni Stella seisoi ovella. "Amy, äiti käski sun tulla keittiöön heti." Rypistin kulmiani mutta menin ovelle. Kannatti kai mennä ettei äiti suuttuisi.

"Mitä asiaa äiti?" Kysyin heti kun olin mennyt rappuset alas alakertaan. "Huomenta" Hän ensin vain vastasi mutta jatkoi sitten. "Sait kirjeen. Minä katsoin keneltä se on. Siis en avannut sitä vaan katsoin kuoresta. Ja..." Äiti hiljeni ja alkoi jälleen paistaa munakasta. Hämmentyneenä katsoin postia pöydällä ja otin kirjeen jossa oli minun nimeni.

En katsonut mistä se oli tullut vaan avasin sen suoraan. Hyvä Amy Jeffer. Lähetit meille ääninäytteesi tietokoneen kautta. Onneksi olkoon. Pääsit nimittäin jatkoon...Luin vain tuon kohdan monta kertaa läpi ennenkuin hyppäsin ilmaan ilosta. Olin hakenut mukaan kilpailuun jossa 5 onnekkainta pääsi laulu-opistoon harjoittelemaan. Äiti ja isä olivat sanoneet: "Voithan sinä kokeilla. Se on vaativa kisa ja yli satoja osallistujia. Tuskin pääset jatkoon." He olivat päästäneet minut koska he olivat varmoja että en voittaisi. "Jes! Äiti,äiti mä pääsin sinne!" Hihkuin ja menin halaamaan äitiä. "Jaaha." Äiti vain sanoi ja hymyili surullisesti. "Mitä nyt äiti?" Kysyin ihmeissäni. Eikö äitin olisi pitänyt olla iloinen? "Nyt sinä lähdet kotoa..." Hän sanoi. Samassa isä tuli ulkoa.

"Hei kulta! Huomenta Amy! Haen vain salkkuni niin lähden töihin!" "Isä!" Huudahdin iloisena. Isä olisi iloinen puolestani! "Pääsin sinne laulu kouluun!" Isän naama kuitenkin venähti. "Kulta," Hän sanoi istui ja otti minua käsistä kiinni. "se on vaativa koulu. Sinulla on jo muutenkin ongelmia matikan kanssa ja teet paljon läksyjä. Joten..." Hän katsoi äitiin ja sitten he nyökkäsivät. "Amy," äiti sanoi tullen viereeni. "emme voi päästää sinua sinne." Kauhistuin. Eivät he voisi tehdä minulle näin! "Ei!" Huusin ja juoksin eteiseen ottaen omenan vain mukaani. Kyyneleet olivat silmissäni. "Vihaan teitä!" Huusin enkä tajunnut laikaan mitä se merkitsi isälle ja äidille. Paiskasin oven kiinni ja lähdin juoksemaan kouluun.

2. Koulussa

"Mitä sinulle on tapahtunut?!" Paras ystäväni Zoe huudahti kun tulin koulun pihaan silmät punaisina. Kerroin asian hänelle ja lähdimme vessaan laittamaan minua kuntoon. "Sinulla on liikaa läksyjä ja blaa blaa blaa!" Matkin äitiäni ja isääni kun pesin kasvojani. "Älä huolehdi.Pääset sinne kyllä." Zoe sanoi minulle hymyillen. Hymyilin takaisin. Zoe oli aina niin kiltti. "Oletko valmis?" Hän kysyi ja nyökkäsin.

Huono päiväni vain paheni. Käytävän kaapeilla törmäsin Isabelleen,koulun diivaan. "Mitäs sinulle on tapahtunut?" Hän kysyi ivallinen hymy huulillaan. "Minä..." Mietin mitä olisin vastannut. Enhän voinut kertoa että en päässyt laulukouluun! Isabelle lauloi myös ja oli hakenut mukaan. Mutta ei hän ollut varmaan päässyt. Olisihan hän leuhkinut sillä heti. "Hän kaatui matkalla piikkipuskaan ja häneen sattui pahasti." Zoe kiirehti sanomaan. Hurrasin sisälläni Zoelle. "Jaa." Isabelle vain vastasi. "Saitko muuten kirjeen aamulla?" Hän kysyi sitä mitä olin pelännyt. Mutta...Minähän sain kirjeen..."Oikeastaan...Sain!" Sanoin ja minun vuoroni oli virnistää hänelle. Isabelle näytti ihmettyneeltä mutta sanoi sitten koppavasti. "No niin sain minäkin! ja nyt menen englannin tunnille! Nähdään!" Hän lähti kirjat kainalossaan englannin luokkaan. Hymyilimme Zoen kanssa toisillemme ennennkuin lähdimme matikan luokkaan.

Kävelin hiljaa tietä pitkin. En halunnut mennä kotiin. Menisinkö kirjastoon? Tai kaupoille? Ei. Tajusin että minulla oli mukana ehkä vaivaiset 5 euroa. Huokaisin. "Amyyyy! Odota!" Käännyin ja näin takaani juoksevan Pimin. Hän pukeutui aina mustiin vaatteisiin ja hänellä oli varmaan 5 lävistystä. "Mitä nyt?" Kysyin. Halusin jatkaa matkaa. Pim oli kiltti vaikka olikin kovis mutta en ollut hänen kanssaan mitenkään paljon jutellut. "Kiinnostaisiko sinua kissanpentu? Meidän kissa sai 3 poikasta ja 2 on jo myyty. Mutta kolmannelle ei ole omistajaa eikä äiti anna minun pitää sitä." Pim huohotti. Kissanpentu? Olin aina halunnut kissan! Meillä oli jo kaksi koiraa Topi ja Kossu mutta ne olivat kissaystäviä. "Kiinnostaa! Mutta kysyn ensin äidiltä sopiiko se." Vastasin hymyillen. "Mikä sen nimi on?" Kysyin vielä ennenkuin aakävelisin tien yli kotiini. "Ei sillä ole nimeä...Mutta miten olisi konfetti? Se on poika. Vai..." "Grandiosa!" Huudahdin. Sen nimen olisin halunnut. "Upeaa!" Pim huudahti. "Sen voi antaa pois kahden viikon kuluttua. ilmota sitten mulle. Moikka!" Pim lähti juoksemaan takaisin. Hän asui vähän matkan päässä.

Antaisivatko äiti ja isä minun ottaa Grandiosan? Toivottavasti. Halusin sen niin paljon!